Copyright © 2004 Taija Heikkinen, Heikki Korpela, Ilari Sani, Eero Vitie.
Ennen kuin kukko on räyskyttänyt kolmasti, ovat Hannu ja Kerttu noidan kolmasti pettävä. "Mennään vialle, ei metsälle tapaamaan sitä vanhaa kääkkää," ehdottaa Hannu "The Man" ja hulmuttaa hiuksiaan. "Jeh", myöntyy Kerttu ja tumppaa tupakkansa naapurin kissaan.
Ja niin lähtivät lapsukaiset kohti noidan taloa Kaisaniemen puiston halki, missä rokki soi. Pian he saapuivat talolle, ja sen huipulta pudotteli noita Kaunissaparo marmorilaattoja puluille. Lihansyöjiksi kehittyneet pulut tarvitsivat toisia puluja syödäkseen, ja metsästämisvälineinä laatat olivat oivia. Tästä Hannu ja Kerttu eivät olleet milläänsäkään, sillä he halusivat vain pummata noidalta pari pulloa kiljua.
"Jou, mami," huikkasi Kerttu noidalle, "heitäs meitsille parit bisset, tai muuten." Kerttu löi Hannua päähän estääkseen tätä möläyttelemästä tuollaisia hölmöyksiä. "Kiljuu, hemmetin huora! Me tarvitaan lisää kiljuu, muuten kukaan ei pidä meitä niinku varteen otettavina artisteina, tai ainakin enintään sukanvarteen."
Noita tiesi, noidanvainussaan, että tämä olisi kukon päivä räyskyttää kolmasti, tänään olisivat Hannu ja Kerttu noidan kolmasti pettävä.
Mutta ennen kuin tämä ehti tapahtua, petti katto.
"Saatanan ämmä, tuu takasin!" Ja kuin salamaniskusta, uhkaava noita leijailee heidän päällään marmorilaattojen ropistessa, ukkosen jylytessä ja pulujen karjuessa kuin tuomiopäivän pasuunoita soittavat serafit.
Paikan akustiikka oli moiseen kakofoniaan loistava, ja orkesteri oli saatu pestattua fattan jonosta halvalla. Hannu ja Kerttu myivät myhäelevinä tilaisuuteen lippuja. Nimittäin pääsylippuja. Jotta ihmiset pääsisivät sinne. Ja sitten ne pääsivät. Tuskistaan.
Ja samalla kukko räyskytti kolmasti.
"Hei," tiuskahti Hannu, "tämä ei nyt ihan mennyt Käsi-Kirjoituksen mukaan."
"Vitun ääliö mätäaivo, etsä tajuu??!??!!?" kailotti Kerttu Hannun yhteiseen korvaan. "Ensinnäkin, me ei makseta tolle horolle esiintymispalkkiota -- uno superbo välistäveto, näätsä? Vähän kuin Uunossa! Toisekseen, me ei tarvita tähän lupaa, koska uskonnonvapauslain nojalla tää on vaan uskonnon harjoittamista, vähän kuin skientologia tai pagánusismi. Kolmannekseen, tästä tulee fyrkkaa, enemmän kuin meidän viikkorahat. Ja niillähän ei saa ees bemareita."
Ja niinpä Hannu ja Kerttu ostivat tuotoilla Nokian lasipalatsikonttorin, päällystivät sen kermavaahdolla, ja lopulta söivät sen.