Liemestä soppaan

Musta maa oli käärmeenpesiä varten olemassa ja musta. Ne täyttivät sen pursuillen sen raoista kaikkien kauhuksi. Muutama niistä murskaantui rakoihin yrittäessään pysyä sisällä, ja myöhemmin niistä saisi helposti keittoa. Ja niin saikin! Sillä keitto oli pulputteleva lupsakasti kuin onnellinen hirvi. Sitä sankarittaremme ryysti kuin olutta, jota hänellä olikin tapana juoda ylen määrin. Hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä siinä OIKEASTI oli. Sisältö uhkasi jäädä silkaksi salaisuudeksi. Päätin tehdä kaikkeni sen saattamiseksi yleiseen tietoon. Kirjoitin siis aiheesta tietosanakirjan. Se oli alkava Alfasta ja loppuva Omegaan, olinhan traditionalisti. Omegapillerit olivat kuitenkin huijausta, joten siemaisin kauhallisen alfaa varmistaakseni maailmanlopun. Ylläni aukeni valtava tulinen kuilu, näin sen kuuluikin loppua. Kaikki ongelmat pois yhdellä kärvennyksellä! Tuli oli pyyhkivä syntimme pois! Kuljimme vapaina tulen lieskoja myöten kohti Herran rauhaa.

Huonousarkisto