Copyright © 2002 Tero Aalto, Ilari Sani, Eero Vitie.
Meijerissä maito liplatti tonkan sisällä. Siitä tuntui, että ympärillä tapahtui jotain merkillistä, mutta eihän se mitään nähnyt. Sen sijaan sen kuuloaisti havaitsi erinoimaisen ahdistunutta ammuntaa vihreän niityn suunnalta. Sen täytyi olla Hellu-Annikki, joka niin surkeasti ammui! Mikähän sillä oli hätänä?
Maito digimoitui neliraajaiseen muotoonsa ja päätti lähteä tarkistamaan Hellu-Annikin tilanteen. Sen tiellä oli vain navetan ovi, jota maito, anteeksi power-lehmä Anna-Muumi, alkoi vimmatusti märehtiä. Kuollessaan ovi valitti: "Haluaisin kovasti röhkiä!" Anna-Muumi sääli ovea, mutta superkantturoidenkin on tehtävä, mikä on niiden tehtävä: Kärsivät luontokappaleet on dekärsimöitävä!
Urheasti röhkien Anna-Muumi jatkoi taivaltaan kohti niittyä.
Niityllä Hellu-Annikki mylvi tuskissaan. "Mitä minulle tapahtuu, se mietti."
Hellu-Annikin kiduttaja olikin asiantuntija toimessaan, ruma ankanpoikanen suoraan prinsessa Ruudullisen sadusta. Anna-Muumi antoi sorkkiensa soida pahan ankan örvähtäessä mäsäksi tielle.
"Oi pelastajani," määkäisi Hellu-Annikki ilkamoivasti. Mutta Anna-Muumi oli vasta päässyt urotöissään alkuun. Riuskasti se rusautti Hellu-Annikin niksahtaneet nikamat paikalleen, ja määräsi sille sangollisen antibioottia. Näin Hellu-Annikki voisi hyvin. Itsensä uudelleen suunnaten Anna-Muumi kurvasi hädästä kärsivän prinsessan eteen, jolla oli sylissään kissa, ruma kuin vasemman jalan saapas.
Tuo kissa pystyi loikkimaan hetkessä peninkulmien päähän, mutta saatuaan pentuja oli sen nahka kovin venynyt ja liikakilojakin päässyt kertymään enemmän kuin prinsessalliselle lemmikille olisi sopivaa. Olisi siis kovin sopivaa, prinsessan pyytäessä kärpänen, jota sammakko, ennen kuin kissa, josta oli kaikkien arvostama, suuresti paisunut markiisi, jota kaikki luulivat mansettinapiksi, jota olisi korjattava, siitä huolimatta, Ensikamos II, ja ihailema, oli päättänyt nuolla, surisi, prinsessan siis sanoessa, että Anna-Muumi sen parantaisi.
Anna-Muumi heilutteli toiveekkaasti korviaan lausuen taikasanat: "Subutex! Sitä kissa ostaisi!"
Ja yhdessä teatraalisessa pöllähdyksessä paljastui kaiken kansan nähtäväksi prinsessan rakkaus kissaansa; noin armeliaasta prinsessasta tulisi hyvä ja armelias kuningatar. Yhdessä lähtivät prinsessa, parantunut kissa, Hellu-Annikki ja Anna-Muumi kohti lypsämöä, jossa yhä tapahtui.
Nimittäin juhlat! Anna-Muumin uljaan jalouden kunniaksi pidettiin riemulliset kekkerit, eikä kukaan piitannut siitä, että tällainen pröystäily kulutti koko prinsessakunnan loppukuun karkkirahat. Olihan tämä mitä sopivin loppu ystävystemme riehakkaille seikkailuille. Anna-Muumin väsyttyä juhlintaan hän muuttui taas maidoksi tongassaan, ja iloisestipa prinsessa sitä hörppi.