Copyright © 2002 Tero Aalto, Ilari Sani, Eero Vitie.
Kirjuri Mesofiles tarkasteli kriittisesti uuden pyramidin pohjapiirrosta. Tukirakenteet vaikuttivat liian hennoilta ollakseen kyllin vakaat kannattamaan sitä määrätöntä massaa, joka tulisi lepäämään faarao Akkamummonin yllä.
Hänen oli välittömästi huolehdittava kuolemattoman ruumiinsa tarpeista, mutta jopa vielä ennen sitä hänen kuolevaisen ruumiinsa tarpeista. Jos tämä orjatyttö olisi riittävän herkullinen, pääsisi hän pitämään faaraolle seuraa lännen nopeimman kanssa. Tämä oli faaraon vanha suosikki, nuori poika, norja varreltaan, tumma. Faarao ei olisi tyytynyt vähempään kuin tämä Eedenin poimimaton persikka, jonka nukkaa kostutti yhä impeyden kaste.
Faarao asetteli nuoret hedelmämaljaan ja alkoi maalata asetelmaa, nuori mies kuin muhkea luumu ja orjatyttö kuin kalvas viinirypäle. Mutta mitä! Eivät hedelmät saa nuoleskella toisiaan ennen siementen irtoamista! Akkamummon raivostui ja tarttui lähimpään kättä pidempään pergamenttikääröön, joka kätki Mesofileen julmimmat suunnitelmat sidontakeinoista, joilla mallit saisi varmasti taltutettua aloilleen.
Tarvittiin vain valitettava tosiseikka, että Akkamummon päätti rankaista malleja änkemällä suunnitelman, näin pilaten suunnattoman suurisuuntaisen suurenmoisen suunnitellun kyllästymättömättömän ikuisuuden, herkkupojan saattamisen faaraon kokeneiden käsien antiin, viimeisen matkan viettelykseksi, jota ilman tämä ei koskaan saisi ammentaa jumalaisen lemminnän herkahtavaa ambrosiaa.
Lemminnän ambrosiaa tarvittaisiinkin kyllä taas, ja jumalauta, jumalahan faarao oli, saisi sitä tulla. Tarttuen tiukasti kiihkosta hikoilevan pojan lannevaatteeseen hän otti askeleen kohti tämän astumattomia peräpohjoloita, hikisiä ikimetsiä, joihin hänen vimmainen mahtinsa tulisi lankeamaan avohakkuun lailla. Hänen ikiaikainen jadevaltikkansa työntyi pojan avioliiton satamaan kieputtaen tätä ympäriinsä pitkin intohimon kierreportaita rusentaen alleen pidättyväisyyden haituvatkin.
Kuin pulppuava laava halki pohjolan iättömien jääkenttien, kuin ekstaasin liekehtivä aalto joka kaataa edestään koskemattomuuden optimistijollan rakkauden äärettömällä valtamerellä, oli heidän liittonsa sinetöity. Ei pyramideilla ollut enää merkitystä faaraon ja jäykän jököttäjän jaettua rakkautensa liemet. He olisivat yhdessä tehneet tosiksi Mesofileen julmat suunnitelmat, paitsi päinvastoin. Akkamummon oli luonut valtakuntaansa miehisen rakkauden auran, jonka loistoa kuvasivat myös kirjuri Mesofileen itsensä faaraon ilonhetkistä salaa keräämänsä silminnäkijälausunnot.