Copyright © 2003 Markus Koljonen, Heikki Korpela, Eero Vitie.
Hän käveli kadulla. Kyllä. Hän käveli. Omin jaloin hän käveli; kuten kävely on mitä se on; kaatumisliikettä etukenoon ja tuen vaihtamista liikkeen mukana. Vasen, oikea, vasen taas. Kuin armeijassa, hän ajatteli ja virnisti leveästi ohikulkijoille. Tavallisesta kävelystä hän poikkesi vain siinä, että hänellä oli sauvat. Yksi kummassakin kädessä. Eikä hän ollut yksin, sillä nyt oli murtomaasauvakävelymaraton.
Hän aikoi saavuttaa viivan viimeisenä kaikista: antaa jokaisen papan ja mamman ohittaa hänet, kävellä hitaammin kuin kukaan häntä ennen. Hän oli nimittäin kuullut tyttäreltään, että hänenkin kannattaisi vetää viivaa - ja maaliviivan hän totisesti aikoi imaista nenukkaansa.
Mutta sitkeästipä tuo yksi ukko pysytteli hänen takanaan. "Sehän matelee kuin kuollut", mummo ajatteli. Hän kohensi silmälasejaan, kun käärmeenlumooja hilpautteli sulosointujaan ruukulle pilipalipillillään. Ukko läähätti murtoviiva-mummelin niskaan ja lipaisikin sitä hileisellä kielellään. "Pirulainen!" mummeli tokaisi. Vastustaja selkeästi koetti saada häntä kiihdyttämään vauhtiaan ja näin päästä yksin käsiksi viehkosti tinneriaromisen maaliviivan hekumallisiin suloihin.
Sutjakkaasti ja turhia siinä keimailematta mummo raotti riipuskelevia rintojaan, jota antiantidopingotoimikunta oli luullut ketunnahkaturkiksi, ja kajautti esiin salaisen aseen, monen monta monituista monnia kaataneen perästä muovatun perämoottorin, joka prutkutti kuitenkin hieman epäesteettisesti, sillä öljyseos oli väärä. Eipä sillä ollut väliä. Äijä oli ja pysyi, melkein alkoi jäädä taakse päin. Mitä! Ei siis ihme. Moottorin kanssa sähtäilyn aikana se pentele oli asentanut mummelin reppuun purjeet, ja nyt hän kulki jo vaarallisen rivakasti.
Silloinpa mummukan valtasi aimo potrakka raivonhenki. Tällaista hän ei ollut kuunaan kokenut sitten Lutvakkaan Lupsuttajan kavalan kurkiairueen. Vimmoissaan mummo kävi yhä köykkyselkäisemmäksi ja vaivaisemmaksi, ja varpaiden leikkelyyn tarkoitetuilla saksilla hän sangen kurvikkaasti kävi leikkelehtimään purjeet. Kainostelematta hän ojensi sisuksistaan Silja Linen tarjoilijattaren kohti ukkoa ja totesi: "Fileessä on luu - viekää se pois!" Tarjoilijatar tempaisi ukon olalleen ja kantoi sen pitkälle mummon eteen ja höristi ukon korvia. Niistä tulikin vielä mummon reppupurjeita hurjemmat lentimet, ja eipä se niitä ihan heti pensassaksillaan pois leikkelisi. Ukollapa vain oli saha, joten mumman prognoosi ei ollut täysin osuva. Epäonnekseen ukonpahanen tosin toimeenpani korva-amputaation liihottaessaan niiden varassa kahdentoista metrin korkeudessa. Tyytyväisnä myhäellen mummo vielä survaisi taidokkaasti sauvansa tielle levinneeseen ukkomuhennokseen ja liukastui persiilleen voittaen näin muutaman sekunnin!
Tässä kilvassa oli kyse sekunneista. Kisan järjestäjät kun olivat jo vuosia jättäneet viimeisenä maaliin saapuneen spurgun siivoamatta pois, tämä oli saattanut illan hämärissä ahneesti kahmaista itselleen koko maaliviiva potin kenenkään huomaamatta. Voiton riemuisena mummo kaateli kitaansa urheilu juomaansa, jossa oli metanolia näön sammuttamiseksi ja etanolia askelten harhauttamiseksi.
"Lurpsis", kuului vain, kun mummo imaisi juoman sisäänsä ja siinä samassa kaikki selveni hänelle! Maaliviiva hämärtyi mummon näkökentässä ja yleisö vaimeni taustahälyksi. Hän kaatui pitkään, niin pitkään että lopulta maan liike hänen jalkojensa alla oli coriolisvoiman vaikutuksesta siirtynyt muutaman sentin taaksepäin, vaikka hän olikin edennyt koko ajan.
Vaan kisan kolmantena päivänä mumman litkuvarasto ehtyi. Nyt oli aika ottaa käyttöön kavalista kavalin juoni: virtsaamastaan ja jo käyttämästään nesteestä hän tekisi öljyä vierellään kulkevan perää pitävän ja peräänsä pitelevän täti-ihmisen rattaisiin - ja vauhdin huumassa kärryiltä pudonneet pontikat ja pirtut hän nauttisi itse.
Ja öljystä tulikin erittäin onnistunutta. Sitä hän lipsautti tädin rattaisiin, jotka lähtivät vyörymään eteenpäin hurjaa vauhtia. Mutta koska ratastäti piti tiukasti mummon perää, tempautui hänkin mukaan kiihkeään lentoon. Niin hurjasti rattaat vierivät, että aika alkoi kulkea taaksepäin, ja mummo saapuikin edellisen kisan viimeisenä maaliin! Sen pituinen se.