Opettavainen luontoretki

Olin kulkemassa kahluualtaan laitaa, kun näin siellä valtavan suuren sammakon. Yritin hiipiä sen lähelle hiljaa, ettei se pelästyisi ja loikkaisi pois. Mutta liian myöhäistä, sillä jalkani rapsahti ja se pingahti puuhun. Ilahduin, sillä olen aina pitänyt pingispallosta. Tälläkään kertaa pingispallo ei pettäisi minua. Olin jo oppinut, miten uskottomat pingismailat saatiin pysymään kurissa; eivät pallot voineet olla sen vaikeampia. Katsoshan, toinen pompottelee ja toinen on pompoteltavana. Näin ylläpidämme vallan tasapainoa. Tasapaino on sitä paitsi tärkeää yleisestikin monissa yhteyksissä. Näin balettiopettajani minulle kertoi myöhemmin. (Hän oli juuri antanut minulle oivia neuvoja maisterinopintoihini.) (Saatoin siis nyt helpommin lukea maisteriksi tai vaikka lääkäriksi.) Niin tehokkaat uudet silmälasini olivat! Pystyin näkemään jopa, miten bakteerit hyppivät ihollani. Minut ne syövät, ja mitään ei jäljelle jää.

Huonousarkisto