Copyright © 2003 Taija Heikkinen, Markus Koljonen, Heikki Korpela.
Pikku-Ville ripustaa lepakon seinälle ja päiväkotitäti soittelee sähköuruille Beethoovenia. Päiväkodissa on hilpeä Halloween tunnelma, ja lapset ovat iloisia. Lounaana on kurpitsakeittäjätärtä. Päiväkodissa on ekologinen kasvatusteema, ja väestönkasvua on ryhdytty hoitamaan kansalaisaktivismin keinoin. Lapset metsästävät itse ravintonsa raaka-aineet lähialueen virastoista, minkä jälkeen nämä harvinaisen kehittyneet yksilöt suorittavat mielenkiintoisia kukuju-kärpästen paritteluriittien kaltaisia ujelluksia.
Ujelluksilla korvataan keitettyjen palomiesten tärkein funktio: ääntelehtiä piipaa.
Päiväkotitäti pyytää lapset leikeistään yhteisen pöydän ääreen: on halloween-askartelun aika. Kaikki lapsukaiset ovat tuoneet lemmikkinsä, tai sellaisen puuttuessa omaisensa leikkaa-liimaa -leikin materiaaliksi. Pikku-Ville kaipaa lusikalla silmät Saaran pupun päästä ja liimaa ne vierekkäin mummonsa ruttuiseen pyllyreikään. Vastineeksi Saara saa mummon peukalon. Päiväkotitädit keimailivat riemusta: "Saarasta tulee vielä oikea artissa (ital. taiteilijatar)! Miten ovelasti hän symboloikaan oidipaalista hätää liimatessaan peukalon suuhun! Mikä isäsuhteen analyysi!"
"Erityisesti, kun peukalo on liimattu isän suuhun", hykersi toinen tätönen. Molemmilla tädeillä oli takanaan onneton lapsuus, ja he saivat suurta tyydytystä huomatessaan, että heidän yrityksensä traumatisoida lapsia pysyvästi alkoivat tuottaa tulosta.
Seuraavaksi mentiin pihalle leikkimään. Juuso oli tuleva keinumaan siellä veljensä varassa, tarrautuva häneen kuin silloin ennen. Ville taas leikki Saaran kanssa lääkärileikkejä puskan takana.
Lepakko päiväkodin seinällä katseli lapsia tyytyväisenä. Oli halloween.