Copyright © 2003 Markus Koljonen, Heikki Korpela, Eero Vitie.
Mutta kaikki olikin vain unta! Hän heräsi. Hän käveli kadulla. Marsipaaniunelmat oli syöty loppuun. Miu mau mansikka, oma maa pillunsilmä. Kamelein en tiedä kuinka - antakaa kuudestoista rupla! sanoin; yrmeänä pullisteli kobranpentu. Ja halvaantui, halvatun mustamakkara.
Hänen sielunsa raikasi kaikissa sateenkaaren väreissä: mansikka kajautti: "aah", marsipaani "ooh", pilluke "uuh", kamelit "iih", rupla "yyh", kobranpentu "ööh??" ja mustamakkara "ääh.." Yhdessä ne muodostivat pauhaavan sointupatsaan, jonka vähääkään astraaliorientoitunut heti havaitsi kohoavan maasta korkeuksiin ja kuusta pilviin.
Kuun pimeällä puolella ei kuitenkaan oltu lainkaan onnellisia kovaäänisestä ja räikeän pastellisävyisestä orkestraatiosta vaan radikaalit oli saatava kuriin. Koska ydinohjuksilta matka olisi kestänyt 30 päivää ja sekin vain jos sää oli otollinen, päättivät marsilaiset teleportata paikan päälle itse.
Mutta liian myöhään. Kanapalleroisten suuri taistelu paistinpannun kanssa oli jo ohi, ja nyt vuosisatoja valmisteltu anjoviskermavaahdon neutralisoija valuisi tyhjiin kuin kurpitsapiirakka sovinistikerhon kokouksessa.
Aura oli selvästi seurausta ylenmääräisestä kanapalleroiden nauttimisesta, ja mikäli niiden jatkuvaa virtaa maanpinnalle ei estettäisi, olisi kuun Kansas pian kuin ihmemaa Oz kirkkaiden neonvärien räikeässä loisteessa. Hän ei saisi syödä enää yhtään kanapalleroa, ei vaikka olisi itse Kana Emo.
Rupla päätti avata television, mutta sieltä hyökysi vain lisää My Little Poneja tähän maailmaan. "Onni onnettomuudessa!" huudahti Frank huomatessaan aparaatin gammaröntgensädekeilan itse asiassa suojaavan kamelia turmiolta.
Kobranpentu - siis kobra, joka oli niellyt ihmissudenpennun - hinkkasi itseään stripparintankoa vasten iekailematta jos nyt vähän ehkä sikaillen. Mustamakkara loi siihen synkkiä, sysi mustia, hämäriä ja veristä kostoa ounastelevia katseita. Mokomakin kihnuttaja, ylpeä nousukas!
Ja kobra tosiaan kihnutti, niin että puoliksi sulamaton ihmissudenpentu puklahti ulos sen vatsasta. Lapset, ei ole hyvä hinkata itseään liian kovaa mitään vasten, ties mitä lihaslukkoja ja paineventtiileitä sillä saa aikaan.
Näin siis kobrasta tuli aikuinen. Vienosti hän asetti otsalleen Burger King -kruunun. Kaikki Ponyt kumarsivat hänen presenssilleen; Frank'kin. Emo tosin lopetti seremonian lyhyeen. Tilalle pystytettäisiin hegemonia, jota hallitsisi Koobran rinnalla toinen pötkylä - mustamakkara nimittäin.
Näin oli Hänen mieltään vaivaavasta kaanonista edes muutama hempeä sävy saatu soraiseksi, sillä makkara pelkäsi ylevää kobraa, joka puolestaan inhosi häneltä pennun ryövännyttä makkarapötkylettä. Sillä välin marsipaani ja mansikka hivelivät makeantahmaisesti pillunsilmää, joka alkoi jo kiimailtuaan tovin kuivua kokoon ja karheana äyskäili marsipaanille ja mansikalle, joita myös äyskäröimän piti.
Mutta marsipaani olikin naamioitunut marsilaispaani, ja se oli tahmeudellaan liimautunut mansikan pillunsilmään ja kavaluudellaan pötkylän kobraan. Sen ainoa este maa-, kuu- ja marsilman (sekä hurmaavan pillunsilmän) valloitukselle oli enää pillu, jonka suusta pilkotti mansikka, ja kobra, jonka suusta sojotti pötkylämakkara.
Hegemonia reagoi välittömästi retalioimalla. Mansikkapillu ja Makkarakobra fuusioituivat tapahtuneen saatossa ruplan vahingonomaisesti nilaisseeseen kameliin muodostaen MechaMansikkaPilluMakkaraKobraRuplaKamelin, jota kaukaa kukkuloilta, vastassaan marspaani, ihmissudenpentu sekä MLP-falangi, Kana Emo iloisna hekumoiden controlloi.
Hegemonia oli perusteiltaan niin riitaisa, että se ei enää voinut turvallisen etäisyyden päässä toisistaan laulaa harmonisesti eri väreissä. Sateenkaari säröili. Liitokset natisivat liitoksistaan. Niittyjen läpi lensi torjunta-aineita maahan syöksevä pommikone. Sielustani pusertui enää vain mustaa, joka täytti koko taivaan.
Tuolloin riitasointujen suloisesti uneen tuudittamana nukahdin, ja tajusin koko jutun olleen vain hereilläoloa. Ristiriita alitajunnassani oli pelastettu, kun sain kukistettua porvarillisen tasapainoisen sateenkaarikuoron. Kaikki oli taas huonosti, eli hyvin, eli huonosti.