Copyright © 2004 Tero Aalto, Taija Heikkinen, Ilari Sani.
"Huuda mun sotilasarvo!" sulo karjui eteensä polvistuneelle orjalleen! Bunkkerin kuuma ilma leyhyi heidän ympärillään tunkeutuen aina Sulon nahkaunivormun salaisimpiin sopukoihin entisestään kuumoittaen hänen hikikarpaloista kimmeltävän ihonsa pintaa.
Sulo oli armeijan varustevaraston työntekijä ja sangen usein hivuttautui sinne kuumina kesäöinä toteuttamaan fantasioitaan. Ja halukkaita kanssahivuttautujia hänellä riittikin! Myös moninaisilla alokkailla oli tapana nousta varaston orsille päivän sulosta nauttimaan. Kukapa suomalainen olisi voinut vastustaa Suomen suloa, joka oli mies puhdasta sisua ja katajaa!
Kovin monet sotilasarvoltaan korkeat karjut olivat Sulon käsittelyssä osoittautuneet nauttiviksi myös komentosarjan vastaanottavasta puolesta.
Nytkin oli hänen asiantuntevassa käsittelyssään vanhemman polven sotakonitohtori, joka vapaa-ajallaan mieluusti vaihtoi paikkansa ratsun asemaan.
"Alokas!" huusi veteraani kimeästi noudattaen Sulon käskyä ja tunsi Sulon nahkahaalarin hieroutuvan ruoskaniskujen täplimää paljasta ihoaan vasten.
Ja sillä hetkellä syttyi heidän kiihkostaan varasto ilmiliekkeihin! Kuumien liekkien lipovat kielet hyväilivät jo sulon saloja kun hänen koko isänmaallisuutensa purkautui Suomen suveen (ja veteraaniin) ja liekit taintuivat hänen edessään. Kokenut upseeri vielä karjahteli kiihkossaan huomaamatta lainkaan uhkaavaa infernoa!
Sulon maanpuolustusvaistot rävähtivät täyteen toimintaan, ja hän suihkutti letkusta pidellen punahehkuisesta palosammuttimestaan tulvivaa sammutusvaahtoa kohden uhkaavaa uhkaa. Liekit sihisivät ja vaipuivat kuin vaipuivatkin veteraanin lailla Sulon voiman edessä. Niin päättyi jälleen yksi kesäyön unelma kasarmin kätköissä! Sulon palkka varusvaraston hoitajuudesta ei ollut kummoinen mutta työsuhde-etuineen painonsa arvoinen kullassa! Tai kullissa. Ja niin makasivat raukeina kasarmin Sulo suvessa ja veteraani varastossa.
Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan.
Aika vellikulleja.