Copyright © 2003 Tero Aalto, Heikki Korpela, Ilari Sani, Eero Vitie.
Oi katso! Tuol' siintää unelmain kultamaa, jonka tanner veretönnä tähnä asti on sulorauhassa elellyt. Mut' nyt rientää kummuille hurmosta henkien sotajoukot johdoissaan nuo kaksi kohtalottarien kalmotarta: prinsessat Posh Spicé ja Ruudullinen.
Posh Spicé oli jäänyhyt koukkuun. Mik' oli tämän uusimman Kukkomon pelin virka tässä hengettömässä maailmassa, jonka henki oli niin väljähtänyt ja kuunvaloinen? Nyt saisi tuta hänen Kukkomoninsa voiman ruudullinen Kanamono! hänen mahtinsa! Mut liekö ollut Ruudullisen sinen hengetär voimallisempi?
Prinsessoja kun olivat, olivat he päättäneet ratkaista keskinäisen viha-rakkaussuhteensa mind-body-ongelman ei verisellä viktoriaanisella kaksintaistelulla vaan matkaten Leilan aikakoneitse tulevaisuuden virtuaalipelimaailmaan hulvattomasti hepsuttelemahan ja taistelemahan Kukkomonin, immenhoukuttimista kaunehimman, suosiosta. Ja katso! Tuikkivatko tuolla taivahalla sinipunaiset tähtöset: seitsemän peninkulman kääpiöt, jotka oli värvätty peliin tuikkimaan, mutta ei siitä tässä sen enempää, sillä se on jo toinen tarina? Kääpiöiden tuikinta, oi tuo luikinnanomainen tuikinta, määrittäisihe Ronald Reaganin horoskooppitieteilijöiden tulkitsemanahe, lieneisikö Kukkomon Poshin vai Ruudullisen.
"Munamon! Valitsen sinut!" kajahdutti ilmoille prinsessa R singotessaan taistelutantereelle erikoisvalmisteisen Mummon-muna-TurboFX-pallon, josta digitaali-Mumamon putkahti emäntänsä kunniaa puolustamaan. Mutta silloin suuri paha Lägi iski! "Kuningaskunta nettiyhteydestä!" huusi Ruudullinen. "Leivänpaahdin hiustenkuivaajasta" lausahti Spicé ruudulleen. 48, 616 kuului jostain kaukaa.
Ei ollos prinsessoita muu enää auttava, kun tartunta perinteisiin nasaali-vihanneksiin. Ruudullinen veti huotrastaan oranssinhohtoisen valoporkkansna; Posshuprinsessa puolestaan äitinsä luurangon, nahistuneen lehmän ja nauriin välimuodon, jonka perinnöstä ja paikasta valtaistuimella ja kaljuunan kannella nuo jalosukuiset naikkoset itse asiassa taistelivatkin!
Mutta tämän tajutessaan Poshin silmät, jotka olivat hammasharjalta vielä säästyneet, avautuivat apposen auki (ja muljahtivat siksi vahingossa virtuaalipelilammikkoon) ja huudahti: "Ruudullinen! Olet sisareni! Tule ja yhdy minuun, niin voimme yhdessä hallita maailmaa -- ainakin siihen asti, kun bändimme hajoaa!"
"Ei!" kavahti R, "se ei ole totta!"
"Etsi tuntemuksiasi," maanitteli Posh, "liity kanssani yhteenliittymäksi, niin yhdistyneinä päihitämme Kuningatar Viktorian (o.s. Kalmo). Vikisköön edessämme!" Ja he röhkivät sisarten taisteluröhkinän kuin sika, kuten lehmä, pulla.
Ja niin perustivat röhkivät prinsessat ruotsalaisen tissiduon ja hallitsivat maailmaa yhdessä puolisonsa, sulkasatoisen perunan ja kauriin välimuodon, Da Vie Beck-hané'en kanssa.
Kuningatar oli tuohtunut. Ei niinkään tissiduosta, vaan paljon pahemmasta puutteesta. "Mutta missä on prolatiivini? Enhän voi kunniakkaasti juoda aperatiiviani kuin prolatiivitse tai vähintäänkin prolatiivisteestä valmistettuna. Ja nyt kaunokieliset tyttäreni ovat poissa, ja minulla on seuranani vain raastinrautakielinen laivueeni. Pimputti soikoon!"
Ja tässä tappion suossa saapui Isä-Kalmo Viktoria-tytärtään lohduttamaan. Hellästi hän harjasi ex-kuningattaren hiuksen tämän silmiltä. "Haluaisitko tulla kanssani mukaan limanuljaskafestareille ja juomaan virkistävän tuularulla keiton?" "Oi kyllä!" "Siinä tapauksessa tarvitsen apuasi." "Oh miten?" "Meidän on hankittava ainekset tuularullaan itse!" "Oi, olkaamme sen tekevät" komensi Posh kuningatar ja hyppäsihe aikakoneeseen prinssipuolisoineen.
Vic ja Kal jäivät ikuisesti takaisin tulevaisuuteen, eivätkä sitse koskeen nähneet tissiprinsessojen uusinta musiikkivideota, joss he steppasivat hymyilevän maapallon kanssa. Se oli suuri menestys.
Tisumisuprinsessat taas jäivät paitsi Tuula-rullasta, mutta olihan heillä sentään toistensa utareet imettäviksi. Eivät ne nyt ihan maitotykkejä olleet, mutta sentään valmiita antamaan kaikkensa maansa puolesta. Ja niin jäi yhä verettömiksi nää maiset, maiset tanhuvat, mutta prinsessojen auliina virtaava elämän mesi ravitsi sen uuteen loistokkuuteen ja eläväisyyteen.
Ja poetessa kirjoittaa yksin korkealla vuorella: "On kukkiin puhjennut kumpusi urhojen töistä."
Sen tituinen se.