Copyright © 2003 Markus Koljonen, Heikki Korpela, Eero Vitie.
Tutin sieluun koski. Se oli yksin ja hyljeksittynä maailmassa, aurinkokunnassa, linnunradassa, maailmankaikkeudessa ja multiversumissa. Kaltaistensa keskellä mutta silti erossa heistä. Sillä vain Tutti halusi röhkiä, ja eihän se käynyt päinsä ilma, että hänelle tehtäisiin rodunvaihdosleikkaus. Uusimpien tutkimusten mukaan se olisi jo mahdollista. Hänen ei - toivon mukaan - kauaa tarvitsisi pulikoida meren elävien keskellä. Niiden keskellä, joihin hän ei kuulunut! Possu hän oli sielultaan.
Ja koska homot saivat olla möllöttää kuin ei olisikaan ja virallistaa riettaat parittelunsa, niin saisi nyt possukin, kunhan hän kuoriutuisi munastaan kuin ruma Ankhin poikanen. Tutti makasi leikkauspöydällä ja ajatteli, että pian hänen ei enää tarvitsisi tukkia yhdenkään nulikan suuta. Siitä tulisi hieno soppa, jos yksikään meritähti tai rausku uskaltaisi avautua hänelle. Hän toivoi myös, ettei joutuisi tukkimaan ihmisten suita, olisihan mitä karmein kohtalo olla töissä suunteippaajana. Ilon väreet liplattivat Tutin lävitse kuin iloiset ankan poikaiset: hän kuuli sirkkelin sirinän lähestyvän. Pian, hän ajatteli, pian. Hoitajan pää ilmestyi tiedustelemaan potilaan vointia. Onnellisen odotuksen keskellä ei tutti kuitenkaan huomannut, että hoitajatar oli varsinainen stereotyyppinen silmpukkakatkarapu, ja tutti uskoutui tälle mereneläväfobioistaan. Ja niin hoitaja kiukkua sisällään puksuttaen kuin höyrykone, mutta maireasti hymyillen, korjasti tutin potilaskorttia, jotta tämäkin saisi tuta, millaista on olla Frutti di Mare-pitsan ainesosa. Hoitajan pää leijui pois, tyytyväisenä saavuttamastaan voitosta.
"Millainenkohan häntäni on?" haaveili Tutti. Se odotti kovasti saavansa tuntea, kun sen saparo ponnahtaisi takaisin sykkyrälle kuin jousi, kun se pääsätisi häntänsä vapaaksi kierrettyään sen ensin sorkkansa tai kärsänsä ympärille. Mutta sirkkelöity hoitajanpää oli jo ehtinyt asentaa paikalleen ankannokan oikealle puolelle ja oli sieltä tuleva kotkottelemaan eläviä ja nuolleita.
Haarukka ja veitsi iskeytyivät ahnaina pitzaan! Kauhuissaan kahdeksaan osaan sirkkelöity Tutti koetti koota itsensä ja väistellä taivaasta satelevaa holokaustista ählämpitsapaikkahumppaa. "Ole ylpeä itsestäsi! Pidä itsesi koossa!" kaikuivat nyt kovin makaaberina makuelämyksenä Tutin isän, tuon sisälmyssodassa menehtyneen porsaista sikamaisimman, sanat Tutti-paran päässä. Itkeä tihrustaen ihraa Tutti yritti keräillä palasiaan ketsuppiveren ja juustokudosnesteen keskeltä. Entänyt? Kuinka tästä eteenpäin?
Tutti oksensi, ja ei jaksanut raahautua pois. Siinä hän nyt lojui, omassa oksennuksessaan, tai pikemminkin omana oksennuksenaan, pienessä pitsassa, joka ei taatusti maistunut hyvältä. Tutti alkoi inhota paitsi sitä, mitä hänestä oli tullut, myös itseään.
Pitza-kebaberian muslimisumultaanisimulttaanineekerimulattimustalaismongoloidiomistaja teki Tutista wrapin. "Kääriytyä nyt itse sääliin", Tutti mumisi hiivakeroksen alta, mutta kukaan ei kuullut; ei edes pestosalaattisandwhich.
Siispä Tutti päätti lentää pois. Hän aikoin maistua näiin pahalle, että kuka tahansa asiakas yökkäisi hänet pois suoraan kadulle, jossa hän saisi alkaa uuden elämän. Mutta ensin hänen pitäisi tulla syödyksi, joten tutti koristautui houkuttelevin ketsupin sävyin ja alkoi laulaa Maare-lauluja ääneen.
Ja niin Tutin hellänheleät sulosoinnut kantautuivat halki kaupungin pasaattituulten lailla. Häntä tultiin kaukaa vitriinin taakse kuuntelemaan, vaan ei kukaan noin lutuista wrapia poskeensa pistää tahtonut, vaikka Tutti-wrap kuinka yritti. Niin hänet nostettiin kultakoristeiseen vitriiniin kaupungin Plaazalle, josta hän luritteli Maare-repertuaariaan ainaisesti, wrapin olomuotoon kahlittuna.
Vapaus, ah! vapaus; jopa elämä sikapossuna kampelan ruumiissa, mutta vapaana, oli tätä kauniimpaa. Tutti niin kaihosi takaisin mereen.
Eräänä aamuna kaupunkilaiset hämmentyivät. Auringonnousun aikaan ei kukonlaulua enää säestäneetkään merellisen nocturnaalis-oceaanis-atlanttiset sinffoniat. Ja kun jo maamerkiksi muodostunutta vitriiniä käytiin katsomassa, löytyi vain merkillinen teksti: "Minä Palaan, Minä Kostan!"