Copyright © 2004 Taija Heikkinen, Markus Koljonen, Heikki Korpela, Tuomo Smolander, Eero Vitie.
"Apua! Mitä tämä oikein on?" Tuula hätäili. "Onko tämä viirus jonkin kohtauksen kourissa vai minkä?"
Tuula haukkasi hurjasti happea ja valmistautui antamaan virusparalle tiukan moraalisaarnan sopimattoman kohtailun johdosta. Johto kuitenkin sotkeutui hänen jalkoihinsa ja viirus sammui koneen sammuessa töpselin irrottua seinästä.
Mutta Tuulan haukkaama happi olikin heppa, ja tästä väkivaltateon suorittamisesta Twwla joutui heppakonventin konvehtiosaston konventionaalin tuomittavaksi. "Tuomi, tuomi!" se kajautti!
Nyt tuulalla olisi käyttöä lvl30 fireboltilleen. Hän pyrähdytti sellaisella heppakonvehdin vanukkaaksi. "Nykyajan hepat ovat niin heppoisia!" Ja tuomet kukkivat tuomittujen tuomitsijaheppojen haudoilla.
Mutta Tuula kiisi takaisin toimistoon jossa hän juuri ja juuri ehti antaa ensiapua itselleen. Hän oli näet tempautunut tulevaisuuteen heppakonventtiin seitsemän peninkulman käähkien avaamasta hozka siwu bordaalista. Onneksi Tuulalla oli +15 popup-suojahaarniska, joten hänen onnistui säilyttää pakkelinsa hehkeän freesinä.
Mitä tähän voisi enää sanoa? Ainakin sen, että lahjakonvehdin suuhun ei pidä katsoman. Lahjakonvehti pitää syömän. Katsomatta suuhun, joka sen syö.
Sitten Tuula huusi ja huitoi, kunnes työkaveri auttoi häntä laittamaan tietokoneen johdon takaisin pistorasiaan. Sitten Tuula pääsi takaisin keskenjääneen asian pariin: no, onko tämä virus jonkun kohtauksen kourissa vai minkä?, hän huusi ja lähetti viruksen varmuuden vuoksi kaikille työtovereilleen.
Silloin Lulla-jumala sekosi, koska aikahyppyjä oli tarinassa liikaa. Hän söi typerän johdon, kuin spaghettin, laittoi päälle juustooo ja häipyi äkkiäää. Sen pituinen se. Johto siis. Tosin olisi se voinut olla lyhyempikin jos olisi laskenut hieman yksinkertaisemmin. Mutta Lulla ei tunnetusti ole tunnettu älynlahjahepoistaan. Hänen aivonsa olivat kuin meriponilla konsanaan: kiiltävät, värikkäät ja mehevät. Tuula oli niin kauhuissaan että pyörtyi. Ambulanssimiehet tulivat ja laittoivat Tuulan polveen kuoletusainetta. Kiitin, ja lupasin kirjoittaa tästä vielä runonkin. Jos he nyt lukevat tätä, kiitos heille ja hyvää ruokaa!