Copyright © 2003 Tero Aalto, Heikki Korpela, Ilari Sani, Eero Vitie.
Hän luki ohjetta huolella. Yksi kana, puolikas lehmän aivo, leivänmuruja sekä salottisipulia. Kaikki tarpeelliset ainekset tuntuivat olevan käsillä. Vain Tuula puuttui.
Olisiko hänen kutsuttava esiin Tuula manaamalla pakanalliset ajatuksensa muovijääkaappiin, vai lähdettävä jahtaamaan Arkki-Tuulaa Tuulavuoren kätköistä? Kas siinä pulma! Kutsuttava vai manaamalla? Ongelma oli visainen. Hän käveli eestaas synkässä laboratoriossaan.
Tuulan saattoi toki korvata demonisella vauvalla, mutta sellaisen saamiseksi pitäisi matkustaa ajassa taaksepäin. Leila astui aikakoneeseen ja painoi nappia.
"Hyvää päivää, kuningatar Viktoria!" hän toitotti niiaten syvään ajanmukaiseksi muuttuneessa koltussaan.
"Mikäs trumpetisti te olette?" kysyi Vic. "Ja ettekö voisi lakata ilmestymästä keskelle valtaistuinsalia kun prinsessa hoitaa, krhm, isänmaallista velvollisuuttaan Demon Stratiefin kanssa?" jatkoi Posh Kuningatar. Vasta sitten hän niiasi syvään -- siis tipahti niiatessaan syvänteeseen; sijaitsihan armadan tilapäinen vastaistuinsali laivan kannella.
"Voi sentään," totesi prinsessa Posh Spicé huoahtaen. "Tässä hänen prinsessaitaituutensa yrittää hoitaa velvollisuuttaan Hänen Armonsa kanssa armadan keinahtelun tahdissa, kun töykeät tunkeilijat torveilevat ja äidit katsovat asiakseen tipahdella allakoihin."
"Ollaanpas nyt järkeviä," rauhoitteli Leila, nyökäten sinne tänne, suuntaan jos toiseen, huoletta ympäriinsä. "Meillä on kaikilla joskus vaikeaa, mutta yhtä kaikki, armon lähteistä maistaneina sulavasti niiaillen ja kumarrellen vailla poliittista särmää ja hyvin suhteellisuudentajuisesti me purjehdimme elämänkoulun käytävillä. Tekin, arvoisa posshuprinsessa, olette kuin kotiopettajattaren kaljuuna, ylväs nuori nainen; ja teidän äitinne, pyhä kuningatar, kuin vanha, nahistunut lehmän ja nauriin risteymä."
Sekä prinsessa että kuningatar niiasivat kauniisti ihastellen Leilan kohteliaisuutta. Demon Stratief painautui takaisin työhönsä, ja koska isänmaallinen velvollisuus oli suoritettu, pulauttaa prinsessa pian paisuvasta mahastaan munan, josta kuoriutuu pieni demonin toukka. Loppujen lopuksihan Leila saa Tuularullansa (nam!), mutta miten, on vielä selvää.
Epäselvempää oli se, miten kuningatar oli päässyt takaisin saliin kauniisti niiailemaan niiattuaan aikaisemmin syvänteeseen. Tämä selittyy tietenkin sillä, että hänet naarattiin merestä alta aikayksikön ja johdettiin pikaisesti kuivumaan kuninkaalliseen anakronistiseen kokovartalohiustenkuivaajaan.
Ahnaasti kuin kapitalisti huudahti Leila "Capital!" nähdessään toukanalun kuoriutuvan munastaan kuin aito Tuula kääreistään ja tuulahti tuulistuneena vauvan tulolaiturille pikkuista töykeää toukkaa paapoakseen. Tästä tulisi vielä aimo soppa, tai ainakin rulla, jos vain asiat saataisiin rullaamaan.
Palvelijat rullasivat punaisen maton auki kuninkaallisten eteen ja Leila lehahti takaisin kohti aikakonettaan. Tuskin oli kuningatar Vicky farewelliään kajauttanut kun jo kajuutta luhistui Demoni toukan kasvaessa hillitöntä tahtia kohti aikuisuuttaan. Leilan olisi siis kuitenkin manattava Tuula saadakseen herkullista Tuularullaa. Tulisihan siitä edes autenttisen etnisempää. Leila hyppäsi aikakoneeseensa ja lehahti takaisin menneisyyteen.
-- Tai ainakin yritti. Sillä viime hetkellä demonitoukka pamautti kätensä läpi aikakoneen ovesta. Kone lähti liikkeelle ja käsi sen kyydissä lopun osan sen ruumiista jääden Posh nuoremman & vanhemman vaivaksi. Demonivauvan käsi! Tokkopa siinä olisi Kyllin ainesta Tuularullan tarpeeksi.
Siitä voisi aivan liian helposti tulla Kylirulla. Leila antoi nyrkkikyllikin soida ja Kylli-täti piirteli käteen heppatatskatarroja. Leila aikoi tehdä katalista katalimman, epäsopimattomasti sovitteluloitsuilla sopia Tuulan toukan käteen. Kaikkien näiden vaiheiden jälkeen hänen nälkänsä oli jo sen verran eskaloitunut, että hän päätti luopua haaveestaan ravita itseään tuularullin.
Siksi hän suorittikin tuulanmanausloitsun mahdollisimman pikaisesti. Valtavan valtaisa Tuula ilmestyikin toukan käteen murskaten sen lehmänaivoksi. Puolustaakseen itseään raivoiselta Tuulalta hän otti hallintaansa kanan, jonka oli aikonut osaksi Tuularullaa.
Jännitys tiivistyi, ja alkoi tipahdella tulenarkana tihkusateensa Tuulan ja kanan taistelukentälle. Kun kana sitten epätoivoisena käytti tultasyöksevää hyökkäystään, leimahti koko laboratorio liekkeihin! Raunioista nousi herkullinen tuoksu, ja hän pääsi sittenkin nauttimaan suosikkiruokaansa: Tuularullaa!