Copyright © 2002 Tero Aalto, Ilari Sani, Eero Vitie.
Katselin hänen vaarallisesti kimaltelevia silmiään lasin läpi biologianluokassa. Se oli yhtä tuskaa. Yht'aikaa sisälläni velloivat inhon ja kiintymyksen tunteet. En vielä viikko sitten olisi uskonut, että tuleva kiihkon kohteeni olisi tuo tavoittamaton cheerleaderpoika, pää täynnä ilmaa mutta lantio täynnä rytmiä ja ruista ranteessa kimaltelevien rannekorujensa alla.
Näin hänet ensi kerran purjehtiessani poikueessa hänen ohitseen käytävällä. Eihän sillä ollu mitään merkitystä, mut hän käänsi pään kulkiessaan mun ohi. Tai siis kaksi, sillä hänen alapäänsä eli täysin omaa elämäänsä. Se näytti osoittavan suurta kiinnostusta erityisesti hiuksiini, jotka olin joka-aamuiseen tapaani niin huolellisesti paikalleen liimannut.
Vaikka olinkin luokkani parhaan näköisiä, olivat hiukseni lähteneet syöpähoidon johdosta. Olin jo tietenkin parantunut, mutta liimailin siis yhä hiuksia päähäni kuin Barbitehtaan osa-aikatyöntekijä.
"Epoksia! Mä tykkään!" sanoi alapää hiuksistani samalla kun yläpään kirkkaasti kimmaltavat smaragdit valmistautuivat vasta avaamaan keskustelun. Hän välkytteli silmiään ylimielisesti ja alapää vei hänet pois. Koskaanko en voisi häntä tämän lähemmäksi päästä?
Tai edes jalasta; eilen me istuimme vierekkäin, ja yhtäkkiä tunsin taas hänen alapään kiinnostuvan musta. Hän nojasi jalkaa minun jalkaa vasten, ja onneni kukkulat ihastuksesta kumpusivat kohden auvon kumpupilviä haroen vapautusta vankilastaan. Mutta voi! Yläpään kalvas katse sai kohtauksemme nupun kulehtumaan.
Tein raskaan päätöksen. Yläpäälle olisi tehtävä make-over, ennen kuin tulisi täydellinen game-over. Järjestin siten, että jouduimme kaksistamme jälki-istuntoon biologian varastoa hoitavan opettaja Kalmon vahtivan silmän alle. Myös biologian varaston hyllyille varastoidut silmät pitivät huolen siitä, et me tunnettiin olomme tosi mukavaks, mua ihan pelotti. Kalmolla oli hullun maine, ja hän vain pyörittelikin näitä edellämainittuja silmiään ja purkkisilmiä, jotka tuijottivat lasisesti.
Ja nyt nyt käsitin, mikä aiheutti tuon etäisen kammon cheerleader-poikani aina minua katsahtaessa. Eivätköhän nuo silmät lasipurkeissa olleet aivan samavaiset kuin ne hänen yläpäänsä päässä! Kuinka nyt kävisi hänelle suunnitelemalleni föönaussessiolle! Ja oliko tämä sittenkin vain Kalmon juoni, jolla hän saisi pojan kauniit silmät kokoelmansa jatkoksi? Kuulin raskaan metallioven hiljenevän, ja tarkastelin smaragdisilmiä. Tunsin yhtäkkiä jotain uhkaavaa olkani yli, ja herra Kalmon heleä nauru kajahti korvaani: "Joku taitaa tykätä jostakusta!" Hän vinkkasi pahamaineista silmäänsä, ja smaragdien alla piilotti häivähti välähti häivähdys pahuuden seepiaa.
"Yläpää! Alapää! Paetkaamme!" Huusin varoitukseni unelmapoikani suuntaan. Välittömästi alapää pomppasi pystyyn yläpään seuratessa perässä. Mutta ovi oli jo luisunut kiinni ja ilmastointikanavista alkoi kuulua rauhallista musiikkia.
"Anteeksi, olin ihan unohtaa, että jälki-istuntonne on jo loppumassa ja koulukin on menossa kiinni. Lähtekääpäs kotiin!" Ja niin me poistuimme jälki-istunnosta, ja olin vihdoinkin kahden huutosakinjohtajapoikani kanssa koulumme vieressä olevalla nurmikentällä, jossa makasimme kauniissa auringonpaisteessa rentoutuaksemme tämän karmivan, ellen sanoisi karmaisevan kokemuksen jälkeen.
"Alapää, saisinko hetken puhua yläpään yläpään kanssa?" Tämä suostui, ja vetäytyi omiin oloihinsa. "Miksi", kysyin, "katsoit aina minuun silmilläsi etkä sanonut mitään?" Yläpää vastasi, ja ensi kerran kuulin hänen puhuvan sanoen: "E... en tiennyt, mitä sanoa. Tämä kaikki on minulle niin uutta. Annan ymmärtää olevani cool ja kokenut, mutta oikeasti haluaisin vain antaa sinun rakkautesi palaa rinnassani välittämättä siitä, mitä muut ja alapääni sanovat." Suuri hämmennys valtasi mieleni. En ollut arvannunt, että uljaan ulkokuorensa alla ihastukseni oli yhtä arka kuin minäkin. Tästä ajatuksesta rohkaistuneena uskalsin jo ehdoittaa:
"Kuule, mitäs jos sinä ja alapää tulisitte meille ensi viikon torstaina? Voisit näyttää niitä liikkeitäsi? Muista ottaa pom-pomisi mukaan!" "Et kai sinäkin ala kiusata minua tästä?!?" hän kysyi hämmästyneenä, mutta nojautin hänen päänsä hartialleni ja olin onnellinen kuin vain kaksi itsensä löytänyttä nuorta voi vaarallisten ihastusten maailmassa olla.