Copyright © 2004 Taija Heikkinen, Heikki Korpela, Ilari Sani, Eero Vitie.
Olin viimein kohdannut meren, mutta meri ei halunnut kohdata minua. Aina kun lähestyin sitä, se vetäytyi karkuun. Piilouduin kiven taa väijyäkseni merta salaa. Otin naamalleni oivia taustaansulautumisilmeitä, kuten "kieli-ulkona-suusta-kikatuksen". Silti meri tuntui erottavan minut rantahiekasta -- se kieltäytyi päästämästä pärskyisiä hameenhelmojaan lähelleni.
Ei voinut kieltää, että juuri ranta oli se kohta, jossa meri yhtyy maahan, mutta silti olin katsonut viisaammaksi lähestyä sitä kiertotietä. Rukoilin jumalia suomaan minulle meren syvänteeseen läpikäyvän tunnelin maan ali, ja totesin lakonisesti: "jos ette näin tee, en voi enää käsittää, miten jumalat voivat sallia tämän olla tapahtumatta!"
Ehkä jumalat olivat meren puolella tässä loputtomassa hippaleikissä, tunnelia ei näkynyt ja aloin jo miettiä, miksi meren kohtaamisesta oli tullut niin keskeinen, hallitseva osa elämääni.
Päätin tehdä lopun kaikesta, ja syöksyin kohden aaltoja päätäpahkaa. Yllättäen pyytämäni tunneli ilmaantui juuri silloin, ja putosin siihen päistikkaa. Valitettavasti säilyin hengissä.
Tipuin pitkään, ja meri tippui minun kanssani. Ilmeisesti jumalat olivat tehneet jonkin mokan. Kosmisessa kurjuudessani vaivuin eksistentiaalikriisiin. Minne olin menossa? Mistä tulin? Kuka olin? Miksi veden piti olla näin märkää ja haista pahalta? Ja miksi se edelleen pakeni kosketustani, miksei se kastellut minua, kohdannut minua niin kuin minä tahdoin kohdata sen? Ja yhtäkkiä ymmärsin -- vesi, elämäni suola, oli sisälläni. En tuntenut vettä ympärilläni, koska olin sitä itse.
Näin lopulta tuntiessani, kuinka vesi syleili minua sisältäpäin, tunsin lopulta sen syleilyn myös ulkoapäin. Samalla havaitsin, että meren keskellä on hankala hengittää. Nieleskelin pettymyksen kyyneliä, ja äkkiä meri olikin taas vain sisälläni -- enhän ollut, hölmö, voinut erottaa rakasta mertani kyyneleistä.
Olin valtava. Olin kuin mikäkin Plötsis, mutta hänestä tätini Olga Frimodig kertoisi vasta myöhemmin. Katsoin peiliin, mutten mahtunut siihen.
Olin meri, vesi meressä, meri itsessään, itsessäni.
Olin m-e-r-i, meri.